Aikanaan metsätuhokurssilla tutkimme opiskelijaporukassa pikkuruisia mutta vahvaleukaisia jääriä, nävertäjiä ja pistiäisiä – metsien vihollisia. Näistä ötököistä, eritoten kirjanpainajasta, on tullut tuttuja muillekin kuin metsissä samoileville. Kukapa ei olisi nähnyt karuja kuvia neulasensa tiputtaneista havupuista, joiden kaarna roikkuu repaleisena?
Vähemmän huomiota julkisessa keskustelussa on saanut metsien hiljainen tappaja: juurikääpä.
Mikä juurikääpä on?
Juurikääpä on maamme merkittävin puustotuhojen aiheuttaja. Se on havupuiden sienitauti, ja kuusella ja männyllä on kummallakin omat kääpälajinsa.
Juurikääpä tarttuu puuhun sieltä, missä puun paljas runko on näkyvissä – rikkoutuneesta pinnasta tai tuoreesta, sahatusta kannosta. Puusta toiseen sieni leviää juuriyhteyksien kautta, josta se etenee runkoon lahottaen sitä tyvestä lähtien. Laho etenee nopeasti, jopa muutaman metrin korkeuteen.
Miksi juurikääpä on niin ongelmallinen?
Juurikäävässä viheliäistä on se, ettei sairastunutta puuta tunnista ennen kuin se kaadetaan – tai kun laho on edennyt niin pitkälle, että puu kaatuu tuulen voimasta.
Juurikääpä etenee maaperässä keskimäärin noin 60 senttimetriä vuodessa. Tämä saattaa tuntua hitaalta vauhdilta, mutta vaikutus on kumulatiivinen: sieni etenee kaikkiin suuntiin ja puusta toiseen levitessään sairastunut metsäpinta-ala kasvaa tasaisesti.
Kun juurikääpä on kerran levinnyt puustoon, sitä ei saa enää sieltä pois. Edes päätehakkuu ei auta – päinvastoin, sen myötä ongelmat voivat kasvaa. Juurikääpä jää odottamaan seuraavaa puusukupolvea ja säilyy maaperässä jopa 40 vuotta.
Juurikäävän torjunta
Myönteistä on se, että juurikäävän torjuntaan on olemassa toimivat keinot – kunhan ne otetaan täysimääräisesti käyttöön.
Suomessa torjunta-aineissa on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: urea ja harmaaorvakkasieni. Nykyään näistä suositaan enimmäkseen jälkimmäistä. Torjunta-aine levitetään liuoksena tuoreelle kannolle siten, että koko sahattu pinta peittyy.
Paras tapa torjunnassa on ajoittaa hakkuut ja puunkaadot pakkaskeleille. Kun lämpötila on pakkasen puolella, juurikääpä ei ole aktiivinen. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, ja tällöin torjunta-aineen käyttö on välttämätöntä.
Suomen Metsäkeskuksen mukaan lämmin kevät vaatii juurikäävän torjunnan aloittamista tavanomaista aikaisemmin, jo huhtikuun alussa.
Lainsäädäntö ja käytännön haasteet
Metsätuholain mukaan juurikäävän torjunnasta tulisi huolehtia toukokuun alusta lähtien. Käytännössä torjunnan toteuttaa useimmiten motokuski tai metsuri.
On kuitenkin hyvä huomioida, ettei laki koske ns. kotitarvehakkuita. Tässä voi syntyä tulkinnanvaraisia tilanteita, sillä tarkkaa rajaa sille, kuinka paljon puuta “kotitarpeeksi” lasketaan, ei ole yksiselitteisesti määritelty.
Jos esimerkiksi kesäaikaan kaadetaan useampia puita ilman kantokäsittelyä, syntyy helposti olosuhteet, joissa juurikääpä voi levitä. Vaikka yksittäisen kannon riski voi tuntua pieneltä, kokonaisvaikutus voi ajan myötä kasvaa.
Miksi kotitarvehakkuut on rajattu ulkopuolelle?
Kotitarvehakkuiden rajautumiseen velvoitteen ulkopuolelle on esitetty käytännön syitä.
Yksi keskeinen tekijä on se, että kasvinsuojeluaineiden, kuten juurikäävän torjunta-aineen, käyttö on luvanvaraista. Ammattimaisella metsäyrittäjällä on tarvittavat luvat aineiden hankintaan ja käyttöön, kun taas metsänomistajalla niitä harvemmin on. Sen sijaan puunkaato itsessään on monelle tuttua ja mahdollista omatoimisesti.
Pitäisikö lainsäädäntöä tarkistaa?
Juurikäävän torjunnan näkökulmasta voisi olla hyödyllistä tarkastella, miten torjuntakäytännöt huomioitaisiin mahdollisimman kattavasti myös kotitarvehakkuiden yhteydessä.
Lämpenevät sääolosuhteet lisäävät juurikäävän leviämisriskiä, mikä korostaa ennaltaehkäisyn merkitystä niin metsissä kuin pihapiireissäkin.