Vastaus kysymykseen on lyhyt: useimmissa tapauksissa kannattaa. Perinnerakentamiseen erikoistunut hirrenveistäjä korjaa vauriot poistamalla lahonneet puuosat ja korvaa ne uusilla. Usein tämä vaatii koko hirren vaihtamisen, mutta toisinaan selvitään hirren ulkopuolen paikkauksella.
Hirsirakennusten tyypillisimmät vauriopaikat
Tyypillisiä vauriopaikkoja ovat hirsikehikon alimmat hirret, sillä ne ovat alttiita kapillaariselle kosteudennousulle. Selvemmin sanoen, ne ovat kosketuksissa perustuksen, huonoimmassa tapauksessa betonin kanssa. Usein kiven ja puun välinen kapillaarikatko, koivutuohi, bitumikaista tai muu eristemateriaali, on vuosikymmenten saatossa rapistunut tai puuttuu kokonaan. Näin kosteus on syönyt pikku hiljaa hirren alapintaa.
Muita vauriopaikkoja ovat ne, joissa lämmönvaihtelu on suurinta, esimerkiksi ikkunan alapuoliset hirret ja ovien kynnyshirret.
Suora kastuminen on hirrelle suurin uhka
Kosteutta paljon huonommin hirsi kestää suoraa kastumista. Useimmiten näin tapahtuu siksi, että rakennuksen katto vuotaa. Kun vesi tippuu hirsitalossa, on siihen syytä reagoida välittömästi. Ensiapuna riittää, että katon peittää pressulla tai jos vuotava kohta on selvästi näkyvissä, tekee paikkakorjauksen tiivistysmassalla. Katon perusteellisempaan huoltoon kannattaa kuitenkin ryhtyä mahdollisimman nopealla aikataululla.
Hirsirakennuksen saneeraus vaihe vaiheelta
Hirsirakennuksen saneerauksen hirrenvaihdon osalta voi jakaa neljään vaiheeseen: purkutyöt, rakennuksen nosto, korvaushirren veisto ja asennus sekä viimeistelytyöt.
Purkutyöt ja valmistelu
Työn aloittaminen vaatii rakenteiden avaamista ja purkamista. Purkutyö on yleensä verrattain hidasta, se vie vähintään kolmanneksen käytetystä työajasta, ellei enemmänkin, kun tarkoitus on säästää ja asentaa uudelleen vanhoja materiaaleja. Vasta kun rakenteet on purettu niin, että hirsipinta on sekä sisä- että ulkopuolelta näkyvissä, voi rakennuksen noston aloittaa.
Rakennuksen nosto
Rakennusta nostetaan nestetunkkien ja erityisten nostokenkien avulla sen verran, että korvaushirren mahtuu asentamaan paikalleen. Yleensä riittää, että rakennusta nostaa 4–5 senttiä. Nostaminen on tarkkaa työtä ja vaatii kokemusta. Hirsiseinä on nostettavalta osalta tuettava följäreillä, eli pystysuuntaisella tukipuilla, jotka estävät seinän nurjahtamisen. Nostaessa on seurattava, miten muut kiinteät rakenteet, kuten muuraukset, katto jne. pystyvät ottamaan vastaan nostamista.
Korvaushirren veistäminen ja asennus
Kun rakennus on ilmassa, alkaa varsinainen veistotyö. Uuteen hirteen piirretään hirsirakentajan tärkeimmällä työkalulla, hirsivaralla, hirren muoto. Mallia otetaan hirren ylä- ja alapuolelta (ts. kengityksen yhteydessä ylemmästä hirrestä ja perustuskivistä) ja piirrosjälkeä seuraten poistetaan puuta niin, että hirsi sopii tarkalleen paikoilleen. Työvälineenä veistämisessä on moottorisaha, kirves ja hirsitaltta.
Hirren veistäminen kysyy kärsivällisyyttä. Hirttä joutuu nostamaan muutamaan kertaan paikalleen sovittamista varten ja korjaamaan vesistotulosta sen mukaan.
Viimeistely ja lopputulos
Kun hirsi sopii kohdalleen, asennetaan koivutuohi kapillaarikatkoksi ja tilkitään uuden ja vanhan hirren väli pellavariveellä. Sen jälkeen rakennus lasketaan paikalleen ja varmistetaan, että hirsi pysyy tukevasti, muttei jää mistään kohden kantamaan. Näin korjattu rakennus kestää seuraavallekin vuosisadalle.
